Ensimmäinen päivä vuorilla. Koko päivän puhaltanut pureva lounaistuuli on tuonut alas laaksoon koko joukon tuulihenkiä, jollaisia en ole ennen tavannut. Ne ovat kaikki minusta kiinnostuneita, pyörteilevät ympärilläni, saavat viljan aaltoilemaan ja avonaiset hiukseni hulmuamaan. Kylän ihmisiin en ole tutustunut kuin ohimennen, mutta tunnen tulleeni kotiin.
Olen vähän huolissani siitä, miten Jarenst tulee sopeutumaan tänne. Matkallakin oli jo joitakin hankaluuksia, enkä usko, että Jarenst välttämättä viihtyy paikoillaan näin pienessä paikassa, kun on matkustellutkin niin paljon. Pelkään, että hän todella lähtee jonnekin kauas etelään, kuten on jo rehennellyt. Silloin hän ei ehtisi takaisin ennen kuin vasta kevään ollessa jo pitkällä, sillä lumi ja jää sulkevat ainoat kulkureitit koko talveksi. Emme ole koskaan olleet niin kauaa erossa, enkä osaa kuvitella, mitä kaikkea sinä aikana voi tapahtua. Siinä ajassa avioliittommekin vuosipäivä tulee, enkä mitenkään halua ettei Jarenst olisi täällä, kun pitäisi päättää siitä, jatketaanko vielä liittoamme.
Tunnen oloni huojentuneeksi ja olen nyt lopullisesti varma siitä, että valintani on oikea. Tuntuu siltä, että ilmaa on helpompi hengittää ja maailma on paljon selkeämpi. Ennen tänne tuloa tunsin vielä eläväni pelon ja epävarmuuden keskellä, mutta nyt tiedän, että selviän - eikä onneksi minun tarvitse olla yksin, kun lähes kaikki tärkeimmät ja läheisimmät ystäväni tulivat mukaan. En tiedä, miten ilmaisisin heille, miten paljon se minulle merkitsee.
\ HAHMOT \ INSTERID \ PÄIVÄKIRJA \ Muuttumattomuus, Maa
