Metsäretki (1.4.2.1620)

Onnistuneen ryöstöretken luoma jännitys ja innostus oli mukanani vielä pitkään juhlinnan jälkeenkin. Olin erittäin tyytyväinen saamiimme lehmiin, ne olivat mitä parhaimman näköisiä yksilöitä. Räyhähenki ja muut ongelman kaikkoavat nopeasti mielestä kun pääsee ryöstelemään. Kaikenkaikkiian täydellinen retki, juhlista puhumattakaan. Täytyy vain joskus muistaa potkia Bundria.

Jääpäivä on aina jotenkin hidas lähtemään käyntiin, nukuimme Insteridin kanssa pitkälle puoleenpäivään ennen kuin vihdoin heräsin. Pohdin kyllä hetken jos kysymys oli sittenkin eilisen juhlien oluesta, olihan minulla kaiken muun lisäksi hiukova nälkä. Herättelin hieman Insteridiä nipulla yrttejä jonka Insterid oli laittanut kuivumaan, ne olivat niitä jota oli silloin siinä padassa kun Hahlgrim toi viimeksi vaimonsa syömään. Muistelisin tuon illan venyneen melko pitkään. Oli miten oli, pohdin josko yrtit taisivat olla huono idea Insteridin ehdottaessa matkaa pohjoiseen keräämään jotain toisia kasveja. Kävelyissä Insteridin kanssa ei ole mitään vikaa, mutta olisi sääli tuhlata vielä hieman energinen olo jonka sain edelliseltä retkeltä johonkin näin rauhalliseen toimintaan. Olin kuitenkin velkaa aikaa Insteridille ja olihan hänkin tullut mukaamme ryöstöretkelle aivan mielellään. Ehkäpä saisin kuitenkin Hahlgrimin suostuteltua matkaamme...

Pohdin pitkään erilaisia strategioita kuinka esittää asia Hahlgrimille. Oliko kyseessä metsästysretki jolle olin pyytänyt Insteridin mukaan? Ehkäpä oli tarpeellista tarkastaa pohjoisia tiluksiamme tunkeilijoiden varalta? Kaikki tämä tuntui jotenkin epämääräiseltä joten tunsin parhaaksi ideaksi tehdä Vangathille kuuluvat riitit jotka olivatkin jo lähes päässeet unohtumaan kaiken Finovanille soveltuvan toiminnan jälkeen. Kävin äkkiä ehdottamassa Hahlgrimille matkaa pohjoiseen ja siirryin sitten rituaalikentälle suorittamaan Vangathin riittejä.

Palattuani taivaalta takaisin kylän pinnalle olivat Hahlgrim ja Insterid jo pakanneet kaiken tarvittavan ja muutenkin hoitaneet asiat lähtökuntoon. Jos olisin hieman epäileväisempi kuvittelisin salaliiton olevan syntymässä, hienoa huomata joidenkin muidenkin olevan kykenemättömiä sanomaan "ei" Insteridin pyynnöille. Valitettavasti Yenda ei ollut päässyt mukaan Tulisijajuhlan ja naisten päivän järjestelyiden johdosta. Vitsailimme Hahlgrimin kanssa siitä, että miten voisimme eksyä ja vahingossa myöhästyä naisten pomottelulta.

Matka oli yllättävän virkistävä. Insterid oli kiireinen kaikessa keräilyssään ja saimme Hahlgrimin kanssa lähinnä vain seisoskella ja puhua menneestä sekä tulevasta. Elämä oli noin taivaalta katsottuna kuten tämä retki, verkasta kuljeskelua mukavassa maastossa väritettynä satunnaisella juurakolla johon pystyy potkaisemaan varpaansa. Iltapäivän kuljettaessa aurinkoa edemmäs läntisille porteille päätti Insterid vihdoin pitää ruokatauon. Vihdoinkin pääsimme Hahlgrimin kanssa hieman venyttelemään kun huomasimme Insteridin unohtaneen ottaa mukaan mitään lihaa - eihän mies pelkillä kasviksilla elä.

Hahlgrimin kanssa olemme molemmat kokeneita erämiehiä, joten ei aikaakaan kun olimme jo löytäneet mitä houkuttelevimmat jäljet. Hirviä ei osunut tielle jokapäivä ja jäljistä päätelleen ei tämä ollut mikään vasa. Virnistimme hieman ja aloimme seurata saalistamme heti aseet tarkastettuamme. Toissapäiväiselle ryöstöretkelle on vaikea vetää vertoja, mutta kunnon hirvenmetsästys pääsee kyllä lähelle, Insteridkin tulisi olemaan mielissään syödessää paistia joka tallusteli edessämme.

Kesti pitkään ennen kuin saavutimme saaliimme. Hirvellä oli hyvä etumatka, mutta sen jättämiä jälkiä oli helppo seurata heti kun tiesi mitä haki. Monikaan muu eläin ei samalla tavoin syö kaikkea kirkkaan vihreää metrin korkeudelta, puhumattakaan hankaa kutiavaa turkkiaan puita vasten kaarnan vain rapistessa pois. Nähdessämme uroksen olimme juuri sopivasti tuulen alapuolella, ei niin etteikö asiaa olisi voinut muuttaa tarpeen vaatiessa. Vedin jouseni valmiiksi odottaessani Hahlgrimin heittoa, nuoleni kuitenkin singahtaisi nopeammin kuin heittokeihäs. Harmittelin hieman mielessäni sitä, että pystyimme tähtäämään kunnolla vain hirven perään, se tuskin kaatuisi heti.

Hahlgrimin keihäs haavoitti hirveä juuri sopivasti luoden pienen verisen vanan sinne minne hirvi ikinä juoksimaan. Tässä vaiheessa leikki oli vasta alkanut kunnolla. Lähdimme juoksemaan itään riistan perässä, paistin tuoksun pystyi jo melkein haistamaan.

Eikä taas aikakaaan kun löysimme hirven nuolemasta haavaansa. Osuma oli ollut hyvä ja saimme mainion tilaisuuden lopettaa jahti lyhyeen. Kumpa Rindebarkit taistelisivat kuten tämä eläin, silloin heistäkin olisi jotain vastusta. Onnistuin raivokkaan taistelun jälkeen kaatamaan metsän sarvipäisen valtiaan apunani Vangathin magia. Ah sitä tunnetta kun katselimma Hahlgrimin kanssa tuota suurta ruhoa.

Vasta Insteridin saavuttua luoksemme huomasin kuinka aika olikin jo rientänyt, sitä niin unohtaa kaiken metsästysen huumassa. Vedimme kahdestaan Hahlgrimin kera hirven takasin jokitiluksille, jossa siitä valmistettaisiin tärkeä osa tulevan viikon pitoja.

Tyytyväisyydestä uupuneena nukahdin Insteridin mökkiin.