Vietettyämme yön kylässä päätin Valeran kanssa lähteä Jonstowniin. Olin puhunut illalla pitkään kylän päällikön kanssa lohikäärmesolasta ja sen asukeista tullen siihen tulokseen, että ainoat seudun magiat ja mahdit joihin lunarit eivät olleet likaisia näppejään tunkeneet olivat ne kaikkein oudoimmat. Kääpiöiden, eli "Mostalien" - kuten he itseään kutsuvat (ainakin Paviksessa kutsuivat) ymmärtäminen olisi hankalaa jo muutenkin, mutta he harvoin tulevat ulos luolistaan. Muutenkin lienee oletettavaa, että auttavat kyllä lunareita vastaan taistelussa jos se vain aikatauluun sopii. Jos siitä taas ei ole aikatauluissa mainintaa, niin on aivan turha edes yrittää keskustella asiasta. Toinen mahdollinen vaihtoehto on jossain määrin mostaleitakin omituisempi, eli drakoliskot. Lohikäärmemagia lieneekin ainut taikuuden laji jota punainen kuu ei ole kyennyt vielä missään määrin korruptoimaan. Muutenkin lohikäärmeiden seudut tuntuvat ainoilta alueilta joita pohjoisen punatakit välttelevät kuin Bundri Hahlgrimia. Tämä vaihtoehto siis houkuttelee mahdollisuuksillaan melkoisesti - toisaalta Wyrmin Ystävien Imperiumin legendat ovat omalta osaltaan tuttuja itse kullekin. Silti, jos Orlanth olisi ajatellut kuin naiset, hän tuskin olisi koskaan tappanut Yelmiä ja maailma olisi edelleen staattisessa ajattomassa tilassa. Parempi ottaa pieni riski ja katsoa mitä tapahtuu kuin olla tyytyväinen asioiden tilaan niiden kaikessa surkeudessa.

Matka Jonstowniin kävi melko kätevästi. Lennätin Valeran vuorten yli ja jatkoimme loppumatkan jalan, aina sille ennenkin käyttämällemme salakäytävälle. Jonstown oli pitkälti ennallaan. Kaupungin häly kaduilla päivisin, kuollutta öisin. Sitten lunarien ja dara happanien tulon elo on orjuutettu hyvin tiukasti auringon kiertoon. Valeran hankkiessa kirjastosta tietoja ystäviensä avulla pyrin itse kuulemaan paikalliset juorut ja etsimään Insteridille jotain päällepantavaa niiden edellisten vaatetusten käristyttyä. Ahniin, maillemme on kuulemma lähetetty lunar delegaatio tutkimaan outoja tapahtumia Yelmalio Voitokkaan kukkulan lähistöllä. Ehkäpä he perustavat komission, kongressin tai jonkun vastaavan pohtimaan asiaa. Kirja jonka Valera minulle seuraavana aamuna toimitti hehkui ikää. Enpä ihmettelisi hetkeäkään, jos se olisi suoraan WYIn ajoilta. Sinällään omituista, sillä kaiken WYI materiaalin sanotaan tuhotuneen / tulleen tuhotuksi imperiumin hajoamisen jälkeisinä aikoina. Toisaalta, poikkeus vahvistaa säännön. Täynnä outoja riimuja kirja on sinällään käsittämätön, ehkäpä muutoma sen sivuilta löytyvä kartta ja kuvat valaisevat edes hieman sen sisältöä. Sopii toivoa.

Kylässä lukurauhan saaminen oli vaikeaa - jos Hahlgrimilla ei ollut jotain asiaa, niin ainakin Insterid kaipasi minua, viimeistäänkin kyläläiset kaipasivat apua jossakin. Edes korkealle kielekkeelle pystyttämäni Vangathin pyhättö ei ollut hiljainen, Enerin vähintäänkin potki minua aktiivisesti liikkeelle. Tosin tämän toiminnan ansiosta teimmekin seuraavan kiinnostavan löydön. Lentäessäni Eneriniä takaa häntä kirjallä mätkien onnistuimme korkealla vuorella näkemään hieman tavallista suuremman luolan suuaukon. Sisään kurkistettuamme suorastaan hämmästyimme sen koosta. Pikaisesti luolaa tutkiessamme löysimme sieltä kolme riimuilla varustettua kivenjärkälettä, ehkäpä noin puoli metriä kanttiinsa, sekä pari kasaa luita. Enerin vakuutti, että paikalle ei ollut jumalolentoja, mutta näin parhaaksi hakea Insteridin tarkastamaan henkitason asiat siellä. Heti kun olin vertaillut tutun oloisia riimuja kivissä kirjani kiemuroihin, siis. Luola ilmeni kuitenkin jo kauan sitten hylätyksi kaikilta aspekteiltaan. Luukasoista löytynyt ikivanha peikon pääkallo (jonka seurana oli myös ilmeisesti ihmiselle kuulunut vastaava) kuitenkin omalta osaltaan ilmaisi, että kyllä siellä joskus oli joku ollut. Piirrokseeni luolasta lisäsin vasemmanpuoleiseen sivukäytävään kantamani turkin, jolla istuskellen tutustuin tuohon valtavaan Jonstownin opukseen. Kaikenkaikkiaan suotuisana paikkana näin tämän luolan kielekkeen soveltuvan paremmin Vangathin pyhätöksi, joten siirsin sen edellesestä olinsijastaan tänne.

Vingan puolustusmyrskyn laannuttua ja talven tultua aloin olla jo sen verran kiinnostunut kirjasta ja sen sisällöstä, että näin tarpeelliseksi lähteä Valkomuurien linnakkeeseen pyytämään apua siellä majaileviltä Lhankor Mhyn papeilta (Jonstownin vastaavat olivat hieman poissa käyttövaroistani tämän kirjan suhteen). Pitkän matkan teki vielä vaikeammaksi jatkuva lumisade ja hankalat tuulivirrat. Onneksi Enerin lähti mukaani, eikä Insteridkään vastustanut lähtöäni. Valkomuureilla tapasin vanhoja tuttujani ja sain kuulla paljon ensimmäisen käden tietoja tapahtumista. Vaihtelimme siis tarinoita odotellassani pääsyä Minaryth Purppuraisen, Kallyrin ystävän ja suuren Lhankor Mhyn papin, puheille. Tätä tilaisuutta en sitten kuitenkaan koskaan miehen kiireiden vuoksi saanut, vaan jouduin tyytymään muihin oppineisiin linnakkeessa. Kävi kuitenkin hyvin, sillä parikin heistä osasi jotain WYIn aikaisista riimuista, valitettavasti eivät tarpeeksi kirjan kunnolliseen lukemiseen. Luolan kolmen riimukiven merkitykset kuitenkin selvisivät. Vasemmalta oikealle lukien: Magia; Eläin; Johtaja; Lohikäärme. Luolan mukavan rauhaisi yleisilme hieman laski tasoaan silmissäni. Riimut Magia ja Lohikäärme olivat kovin yleisiä kirjassani, mutta mitä muuta nyt WYIltä voi olettaakkaan? Myös kasa muita kirjainmerkkejä selvisi merkityksineen, helpottaen käännöstyötäni melkoisesti. Nyt kun tunsin jotain merkkejä, niin kykenin ehkäpä tulkitsemaan toisia yhteyksiensä ansiosta. Yhdistämällä kirjan karttoja niihin nykyisiin jotka sain Valeralta, on ehkäpä mahdollista yhdistää paikannimissä esiintyvät sanat eli merkit toisiinsa saaden ne ymmärretyiksi. Jospa minulla vain olisi muutama vuosi aikaa ja rauhallisen paikan tutkia - minustahan tulisi loistava Lhankor Mhy. Pelottavaa mutta totta.

Talvi alkaa mennä menojaan näitä rivejä kirjoitellessa. Pian voi lähteä takaisin kotitiluksille, jopa Insterid on kiinnostunut vanhempiensa luona vierailusta. Hahlgrim oli innokas pohtiessamme jokavuotista ryöstöretkeä Rindebargien maille (eikä Enerinkään tuntunut paheksuvan ajatusta). Itse haluaisin kuitenkin kovasti lähteä WYIn aikasille rauniolle tutkimaan jos löytäisin lisää tietoa sen tavoista ja ehkäpä uusista mahdollisuuksista tulkita tätä kirjaa. Alan hiljalleen ymmärtää jotain sen sisällöstä.