ihminenelämä \ MAAILMA \ KLAANI \ HISTORIA

Punaisen Tammen Klaanin Historia

Stirlgon Pitkähammas perusti Punaisen Tammen Klaanin vuonna 1438. Hän tapasi Villin Naisen vielä asuttamattomalla kukkulalla silloisen Culbrean heimon eteläpuolella. Hän hävisi naisen kanssa maagisena tuulipäivänä maan sisään. Kun hän tuli ulos, oli kukkulalle rakennettu klaanitalo, Hrodgarin tilus, jota asuttivat tuoreet tulokkaat. Stirlgon näytti heille maan sisästä saamaansa maagista punaista siementä, joissa oli hänen esi-isiensä voima. Siemen kylvettiin maahan ja se kasvoi maagisesti yhdessä yössä punakaarnaiseksi tammeksi, jonka lehdetkin hohtivat punaisina. Tammessa asui Enastar Raivaaja, klaanin uusi Wyter, Stirlgonin esi-isä.

Klaaninne liittyi nopeasti Culbrean heimoon vuonna 1440, varmistaakseen ystävällismielisten klaanien tuen muita heimoja ja alueen villejä vihollisia, kuten Telmoreja vastaan.

Ensimmäinen ja tähän asti viimeinen Punaisen Tammen Klaanista tullut Culbrean kuningas oli vuonna 1486 valittu Bornharl Puunhalkoja, Uroxi, joka kuoli jo vuonna 1487 berserkerin kuoleman taistelukentällä.

Klaaninne oli varsin pitkään lähinnä vain Hrodgarin tiluksen ympärillä metsästyksellä elävä pieni klaani, kunnes vuonna 1565 autoitte Mathiordingiä Ukkossodassa yhteistä vihollistanne, Rindebargin klaania vastaan. Sotaonni oli puolellanne ja ajoitte Mathiordingien voimakkaan johtajan Bark Verimiekan johdolla ja suuren maagisen voiman avulla koko Rindebargin klaanin etelään ja itään. Palkkioksi urheudestanne saitte suuren osan vallatusta vehreästä jokilaaksosta, joka mahdollisti tehokkaan maanviljelyn aloittamisen.

Ensimmäisen uuden kylänne rakensitte joen varteen. Uuden alueen varmistamiseksi päätitte siirtää klaanihallin tähän Jokikylään. Pyhänä aikana vuonna 1566 teitte kuten Enastar neuvoi, katkaisitte oksan Punaisesta Tammesta ja hautasitte sen uuden kylän keskellä olevalle kummulle, ja kastelitte sen Rindebargien verellä. Rituaalien päätyttyä, pyhän ajan lopussa Punainen Tammi seisoi koko komeudessaan uudella paikallaan, siinä missä vanhalla paikalla kasvoi aivan tavallinen tammi.

Läheltä uutta päällikön tilusta löytyi myös ikiaikainen Ernaldalle pyhä maaluola, ja siihen liittyvä muinainen temppeli, jota Rindebargitkin olivat käyttäneet. Temppelin vihkiminen teidän käyttöönne toi lisävauhtia muutokseen, jolla aikaisemmin klaanille tärkeä Odayla sai vähitellen väistyä Ernaldan ja tämän sisarien, Uraldan, Esran ja muiden tieltä, ainakin uusilla tiluksilla.

Lunareiden sotajoukkojen vyöryessä Sartaria vastaan taistelitte urheasti yhdessä rintamassa muiden heimojen kanssa, mutta siitä huolimatta 1602 punaisen kuun varjo kävi maanne ylle. Ensimmäiset viisi vuotta sodan jälkeen olivat hyvin vaikeita, Lunarit rankaisivat kaikkia sodassa mukana olleita heimoja ja te saitte elää köyhyydessä samalla kun varsinkin koillinen naapurinne, alun perinkin Lunarit hyvin vastaanottanut Maboderin heimo sai nauttia hyvästä asemasta.

Vuonna 1606 Maboderit ajautuivat täyteen sotaan Telmoreiden kanssa, Pimeänä aikana tuona vuonna sitten Telmorit tekivät suurhyökkäyksen Maboderien alueelle tuhoten melkein koko heimon Osa selvinneistä pakolaisista päätyi teidän heimonne suojiin. Suurin osa teistä epäili Lunareiden kanssa veljeilleitä tulokkaita, mutta tarjositte heille kuitenkin vieraanvaraisuutenne ja työtä.

Kun Imperiumin sotakoneisto sai tietää Telmorien levittäytymisestä alkoi lähistölle kerääntyä nopeasti Lunareiden joukkoja herttua Jomes Wulfin johdolla. Heti uuden vuoden aluksi Culbrean heimo teki viisaan poliittisen päätöksen tukea näiden joukkojen hyökkäystä Telmoreita vastaan. Vihollisen puolustus murskattiin täydellisesti. Henkiinjääneet ihmissusiheimon jäsenet joutuivat pakenemaan kauas idässä oleville kukkuloille. Voiton hetkellä teitä kohtasi kuitenkin myös suuri suru, sillä taistelijoitanne johtamassa ollut klaaninne päämies Soren Vanhoillinen sai taisteluissa surmansa. Uudeksi päälliköksi valittiin tämän taistelussa kunnostautunut seuraaja, Havor Sudenkaataja.

Wulf otti omiin nimiinsä vapauttamansa alueen, mutta antoi entisille Maboderlaisille mahdollisuuden jatkaa alueella asumista hallintonsa alla. Osa pakolaisistanne palasi takaisin, uusia tuli tilalle.

Seuraavat vuodet olivat klaanillenne maan yleiseen tilanteeseen verrattuna varsin rauhallisia päätöksistä. Sopimukset Imperiumin agenttien kanssa takasivat teille suhteellisen rauhan ja säästyitte pahimmilta veronkerääjien väärinkäytöksiltä, mutta elämä oli tietysti silti köyhempää kaksinkertaisen verotaakan alla.

Klaaninne taistelijat eivät kyllä pitäneet Lunareille alistumisesta, mutta enemmistö heimonne klaaneista totesiva paremmaksi elää hissukseen, eikä teillä realistisesti olisi ollut mitään mahdollisuuksia taistella Lunareita vastaankaan. Orlanthin palvonnan kieltäminen tietysti hiersi kaikista eniten, mutta tulanne oli onneksi niin kaukana päämatkustusreiteiltä että pystyitte jatkamaan suurinta osaa riiteistänne ilman pelkoa Lunareiden kostotoimista.

Kun vuonna 1611 kuulitte Alda-Churin herttuan määräämästä Oikeuden Tuulen liikkeen verisestä tukahduttamisesta alkoi teidänkin verenne kuohua. Aloitte etsiä muita kapinamielisiä ja valmistautua taisteluun. Kun vuonna 1613 Kallyr Tähtiotsa kiersi hakemassa tukea koko Sartarin laajuiseen kapinaan, nousi koko heimonne päällikkö Hofstaring Puunloikkaajan johdolla vastustamaan Punaista Kuuta. Punainen Tammi lähetti taisteluun puolet sotureistaan.

Kapinan ensimmäinen taistelu käytiin aivan kotinne vieressä, äärimmäisen pyhän Orlanth Voitokkaan kukkulan lähistöllä, josta jo muinoin Harmast Paljasjalka aloitti Valontuojien Matkansa. Yhdistetyt joukkonne tuhosivat 4000 miehisen Lunariarmeijan melkein viimeiseen mieheen väijytyksessä.

Kapina kokonaisuudessaan kuitenkin epäonnistui lopulta ja koitui myös heimonne suurimman päällikön sitten Isoisä Culbrin kohtaloksi. Jouduitte vannomaan uskollisuutta kuningas Temertainille, jonka Lunarit olivat nostaneet Sartarin hallitsijaksi väittäen tämän epämääräisillä perusteilla kuuluvan Sartarin johtajasukuun. Verrattuna joihinkin muihin heimonne klaaneihin selvisitte kuitenkin hyvin; varsinkin Gwandor kärsi paljon, samoin Mathiording välillisesti Rindebargin hyökkäyksessä, kun klaanilla ei ollut enää riittävästi taisteluikäisiä miehiä omaisuutta puolustaakseen. Rangaistukseksi koko heimolle siirrettiin vielä Gorden ja Sinimarjan klaanit Cinsinan heimoon, sekä Kortal Aranwythin heimoon.

Seuraavina vuosina verot olivat tavallista raskaampia ja klaanillanne oli vaikeuksia muutenkin selvitä menetettyään puolet sotureistaan, vanhat vihollisenne käyttivät tilannetta hyväkseen ja ryöväsivät karjaanne. Heimonne menetti vielä Vihervarren klaaninkin Cinsinalle vuonna 1615. Onneksi ette sentään olleet niiden suurten Heortlandilaisten ryöstöretkien tiellä, jotka verottivat varsinkin etelän kapinassa heikentyneiden ja ilman Lunareiden suojelua olevien klaanien elämänmahdollisuuksia.

Kaikkia muita rangaistuksia hirveämpi oli kuitenkin se, kun Orlanth Voitokkaan kukkulalle vielä tuona samaisena vuonna saapui Kylmän Auringon, Yelmalion hyvin aseistettuja sotureita, jotka julistivat kukkulan jumalansa nimeen Yelmalio Voitokkaan kukkulaksi ja perustivat sille hyvin vartioidun ja voimakkaan tukikohdan. Heimollanne ei ollut mitään mahdollisuuksia vastustaa, ja menetitte tärkeimmän pyhän paikkanne Orlanthin rituaaleille. Sen jälkeen magia on ollut heikompaa ja myrskyt vähäisempiä. Mutta toisaalta, vanha sanonta "Orlanth on kaikkialla" pitää yhä paikkansa, seremoniat ovat vain siirtyneet huomaamattomammille pienemmille kukkuloille.

Nyt on vuosi 1620, Lunareiden armeija on laajentanut vaikutuspiiriään sekä etelään Heortlandiin että itään Praxiin. Etelässä enää vain harvat linnakkeet tekevät vastarintaa Lunareiden ylivertaiselle armeijalle. Lunareiden sokaisemat julistavat jo Orlanthin tuhoa. Tietysti kaikki oikeat Orlanthit kuitenkin tietävät, että Orlanth vain odottaa. Vastatuulet puhaltavat edelleen ja uusi taistelu on tulossa.

Vihanne Rindebargin klaania kohtaan on vain yltynyt. Magialla vahvistettu asemanne on säilynyt tähän päivään saakka, olette onnistuneet pitämään ikiaikaiset vihollisenne aina aisoissa, silloinkin kun naapurinne ovat kärsineet heidän ryöstöretkistään, varsinkin Tähtiotsan kapinan heikennettyä heimonne klaaneja menettivät Mathiordingit paljon karjaansa Rindebargeille ja pieni, klaanistanne aikoinaan eronnut Kortalin klaani joutui kokonaan heidän hallintonsa alle.

Wyter - Enastar Raivaaja

Enastar oli Durevingin seuraaja myrskyaikana, ja hänen klaaninsa palvoi Orlanthin lisäksi erityisesti Ernaldaa, Heleriä ja Gustbrania. Te olette heidän jälkeläisiään. Aikanaan Durevingit kokivat elinalueensa jäävän liian pieneksi, mutta mihinkään muuhun suuntaan ei voinut enää laajentua paitsi etelään, jota peitti tiheä Aldryami-metsä. Puiden kansa oli kuitenkin muutenkin tuohon aikaan kaikkien Orlanthien yhteinen vihollinen, ja niinpä te aloititte metsän raivaamisen.

Enastar oli hyökkäyksen etunenässä ja raivasi taisteluissa ja polttamalla paljon pelto- ja laidunmaata klaanillenne. Kun hän sotaretkillään kohtasi metsässä Aldryamien piirittämiä ja heikentyneitä juuri maan päälle nousseita peikkoja, ei hänen mielestään olisi ollut kunniakasta käyttää peikkojen heikkoa tilaa hyväkseen, vaan päästi heidät menemään.

Vallattuaan tarpeeksi viljelysmaata klaanillenne Enastar keskittyi sen suojelemiseen sekä liikkuvilta vihollisilta että kasvien salakavalilta hyökkäyksiltä.

Kun eräänä vuonna haltijoiden hyökkäys oli niin voimakas, että Ernaldan magia ei enää riittänyt pitämään rikkaruohoja pois ja metsä taas valtasi asuinalaanne ilmestyi tiluksillenne joukkio peikkoja, jotka tervehtivät teitä ja kertoivat tulleensa maksamaan vanhan velkansa. Suurella magiallaan he aiheuttivat metsän päälle sellaisen pimeyden, että se kuihtui hetkessä ja rapisi kokoon. Heidän soturinsa tuhosivat monta haltijaa ja heidän mukanaan tuomat hyönteiset söivät rikkaruohot pelloiltanne. Peikkojen urotyön jälkeen Enastar solmi heidän kanssaan pyhän rauhan valan, jota suuri osa Dagori Inkarthin peikoista yhä noudattaa.

Fyysinen manifestaatio: Punainen tammi, jonka sekä kuori että lehdet ovat läpi vuoden punertavia merkiksi Enastarin voitosta kasvikuntaa vastaan.
Kommunikaatiomanifestaatio: Punaisen tammen kuoresta valuu punaista mahlaa.
Havainnointi 15W2: Tunnista peikot, Tunnista Aldryamit, Havaitse viholliset metsässä, Tähtinäkö
Puolustus 16W2: Pimeyden suojaava verho, Puhdistava tuli, Kuoleva metsä, Komenna pimeyden henkiä
Siunaukset 14W2: Hävitä rikkaruohot, Tasainen maa, Kulota pellot

Klaanineuvosto

Klaanineuvostonne noudattaa suurimmaksi osaksi valontuojien ympyrän mallia:

  1. Orlanth: Havor Päättäväinen
  2. Issaries: Gihlgrim Tarkkasilmä / Leikan Ahkera
  3. Lhankor Mhy: Jaronil Kaukoviisas
  4. Chalana Arroy: Janerra Järkkymätön
  5. Eurmal: Bundri
  6. Ernalda: Isoäiti Ivarne
  7. Ginna Jar: Enerin Pyhä

Klaanigeneraattorin tiedot

Economic Speciality:Tribute
Temple:Orlanth
Other Popular Gods:Heler Argan Argar
Tula Size:210 hides
Land Use: Grain: 66% (140 hides)
Livestock: 16% (35 hides)
Hunting: 16% (35 hides)
Population:1430
Weaponthanes:15
Fyrd:572
Goals: Peace(5) Justice(2) Rebellion(2)
[ Conquest(2) Anti-Lunar(1) Prosperity(1) Anti-Chaos(1) ]
Values:Honor(3) Loyalty(3) Acceptance(3)
Wealth Rating: 15
Threat Rating: 12
Morale Rating: 12
Magic Rating: 14
Thralls: No
Clan Type: Balanced
Lunar Relations:8
Ancient Allies: Uz
Dragons: Negative
Enemies: Ancient: Aldryami
Recent: Praxians
Neighbors: Feud
Summary of Clan History: We remember back to when Orlanth formed the men into a fighting force to take advantage of the freedom of the Air.
We joined Orlanth when the Great Darkness came, and he led the fight against chaos.
We joined the Downpour Clan, led by Orlanth's loyal thane, Heler
We fought our most telling battle against the Plant Tribe, also called the elves, who tried to stop us from chopping down the trees we needed.
When Vingkot said to shelter the people of a ruined clan, we agreed, and made them sheep-herders, and called them cottars.
We followed Heort's teachings in the way of war and peace by taking this path: balanced
Our most importent allies were the trolls, who wanted us to call them Uz.
When Lokamayadon came, we agreed to follow Lokamayadon, because we did not know it was wrong.
When Arkat came, we helped the usual amount
The Dragonkill war taught us that be careful when making allies.
We decided to settle Dragon Pass because some of us hated the Pharaoh, but others liked him. The clan split up to avoid kin killing kin, which is the worst crime we know.
Recently, our worst threat has been nomads of the Praxian desert, who tried to rob you of your wealth.
We chose to form a tribe with these other clans because their lands were the most fertile
We admired king Sartar because he united the tribal kings.
When the Lunar missionaries first came, we gave them hospitality.
Over the course of many years of fighting the Lunar Empire, we fought honorably, but not insanely.
When the Lunars won the war, we accepted their rule, but did not love them.
While there was no Orlanthi king on the throne, many clans fought each other. we attacked the Telmori, who have never worshipped our gods.
When Kallyr Starbrow sent emissaries for support of rebellion, we sent half of our warriors to fight.
When the rebellion failed, and Temertain was placed on the throne, we chose loyalty to Temertain.