Sankarimatkan loppu. Oli aika vaikea hypätä takaisin tosi myyttiseen meininkiin kesken. Sankarimatka saatiin kuitenkin pelattua loppuun.

Eirikr Väkevän ilmaantuminen muuttaa Lännenmiehiä vastaan taistelemisen taistoksi sankarimatkaavaa Kreivi Julania vastaan. Kentmarlin halvaannuttava purenta käy kreivin Wyvernille kohtalokkaaksi. Destor jakaa seuraajansa sankarijoukkioiksi ja huomaa itse kuuluvansa Herjaavaan Myrskyyn.

Sankarimatka! Kuusi Pelaajaa! Ja se toimi!!

Fantarlin kyvyttömyys pakottaa sankarit uhmaamaan tämän auktoriteettia. Tukea "Destor kokoaa sankarijoukkion" -matkaan haetaan sekä Beorganin kylästä että kapinallisten joukosta vaihtelevalla menestyksellä (enemmän huonolla). Aikaa kuluu monen mielestä turhankin paljon tuen kaiveluun.

Sankarimatkalle kuitenkin päädytään. Orlanth suuttuu kuten pitääkin, Lhankor Mhy kadottaa kaarnansa ja päästään matkaan. Viljavan Klaanin mailla, Synkmetsässä, Väärin-klaanin mailla sekä Uroxin talossa kerätään väkeä.

Taas pitkä tauko pelien välissä. Tällä kertaa peli kuitenkin lähti heti hyvin käyntiin ja fiilis oli hyvä rutiinin puutteesta huolimatta. Uudet hahmotkin saatiin esiteltyä porukalle ja mielenkiintoisia kuvioita syntyi.

Väsynyt seurue saapuu kapinallisleiriin, jossa heidät otetaan vastaan sankareina. Nopeasti käy ilmi, että leirin tämänhetkisessä päällikössä on puutteita ja aletaan pohtia tämän syrjäyttämistä. Lopuksi näytetään kynnet hyvin vartioitua lunarikaravaania kurmottamalla. Kapinallislerin Dara Happalainen aatelinen hämmästyttää.

Pitkäksi ovat ajat venähtäneet pelien välillä ja se ei kyllä hyvää tee. Pelirutiinit häviävät sekä pelinjohtajalta että pelaajilta, mutta ropenitkut vain kasvavat. No, kun vihdoin päästiin taas peliin sisään niin kyllähän se hyvin sujui. Mutta mikähän tässä nyt on, kun taas "Ernalda syleili Orlanthin vasamaa".

Seurue pakenee vuorille lunarijäljittäjät kintereillään. Kun vihdoin väsymys pakottaa joukkion lepäämään Quivinivuorten juurella, pääsevät takaa-ajajat asemiin ja urhot joutuvat taisteluun. Tällä kertaa vastassa ei olekaan mitään märkäkorvia vaan kokeneita keihäsmiehiä, jousiampujia ja nopeita tiedustelijoita. Lopullisen naulan arkkuun iskevät kuitenkin vasta vihollisen maagikot, lentävät kotkamiehet joiden "kotkaääni" sinkoilee lamaannuttavia salamia. Taistelusta pakeneva seurue on pahassa pinteessä eikä näe mitään muuta mahdollisuutta kuin yleinen avunhuuto jumalille. Epätoivoinen rituaali onnistuu kuin onnistuukin täpärästi ja Mastakoksen vaunut kuljettavat seurueen turvaan vuorille.

Vihdoin pääsimme taas pelaamaan ja vielä täysilukuisina. Paljon oli vitsailua ja juttelua (puolukkapuska, thihihihi:), mutta paljon oli myös hyvää ja intensiivistä peliä.

Punaisen Tammen klaanineuvosto keskustelee tulevaisuudesta. Todetaan, että klaanin on pakko kieltää sankarinsa, mutta että kapinan siemen on nyt kylvetty. Hahlgrim eroaa Yendasta.

Ennen lainsuojattomuuttaan sankarit osallistuvat vielä heimoa piinanneita telmoreja vastaan asetettuun väijytykseen ja selviytyvät siitä suurella kunnialla.

Kuningas Ranulfin juhlissa äidytään uhoamaan lunarinvastaisia ja kohta kolkuttelee jo Punaisen Kuun mahti heimohallin ovella, mutta sitä eivät sankarit pelkää vaan marssivat uhmakkaasti suoraan suden suuhun. Partiotaan kannustava komentaja saa ensin rintaansa Tappavan Keihään, sitten häneltä sivalletaan poikki miekkakäsi maagisella tikarilla, lopulta Yinkinin kynnet repivät selälleen kaatuneen miehen kurkun auki.

Vain kolme pelaajaa paikalla. Huomasi heti miten paljon paremmin pelaajien fiilikset saa synkkaan vähemmällä pelaajamäärällä. Peli ei silti hirveästi edennyt, pysähtyi kuitenkin jatkon kannalta oivalliseen kohtaan.

Seurue matkustaa harmeitta Heortinmaan läpi Sartariin, uhoaa Korden klaanilaisille ja palaa kotiin riemusaatossa. Hahlgrim ottaa vastaan fyrdin komentajuuden.

Paljon on tapahtunut sekä kotona että maailmalla, eikä sankareiden elämä varmasti enää palaa ennalleen. Tulevien koitosten luonnetta voi tässä vaiheessa kuitenkin vain arvailla.

Saaga yllättää jälleen! Eeppisten tapahtumien jälkeistä peliä voisi kai kuvata parhaiten sanoilla "eroottissävytteistä rentoutumista".

Teshnoslainen kauppalaiva poimii väsyneet sankarit matkaansa. Matkalla merimiehet järjestävät kunnon juhlat ja juhlamieli tarttuu matkustajiinkin. Solfin unen aiheuttamissa höyryissä tehdäänkin sitten vaikka minkälaista kivaa..

Eeppinen, loistava sessio.

Harppuunan taistelu, Vihreän Ajan Juhlat, viimeinen eeppinen lopputaistelu Corflussa.

Miellyttävä ja rauhallinen iltapäiväpeli.

Kehto lipuu ali Seeprasillan kesken siellä käytävän taistelun. Hahlgrim osoittaa voimansa murtamalla yhdellä salamallaan vihollisen selkärangan. Myöhemmin keskisellä sillalla Jarang liittyy taas joukkoon lisävarustuksien ja -joukkojen kanssa. Kehto seilaa vapaana Peikkosillan ali ja ulos raunioista aina Auringon Kreivikunnan rajoille saakka.

Eeppiset tapahtumat imaisevat pelaajat mukaansa. Kahdesta pelipäivästä jälkimmäinen oli ehdottomasti enemmän mieleeni kun päätin yöllisen analyysini jälkeen jättää valmisskenaarion kahleet kokonaan taakse.

Ensimmäinen kehto 700 vuoteen havaitaan Zola Fel -joen yläjuoksulla! Lunareita on estettävä saamasta sitä haltuunsa. Niin peikkojen, kääpiöiden, Orlanthien kuin Kehtojoen asukkaiden koalittio nousee viidentoista miehen korkuiseen veneeseen vakaana päämääränään suojella kehdon jättiläisvauvaa Lunareilta henkensä uhallakin.

Ensimmäinen, Härkäkahlaamolla käytävä taistelu voitetaan, mutta Pavisin edustan Suolakahlaamon 2000-päinen Lunararmeija ja varsinkin sen maaginen tuki osoittautuvat ylivoimaisiksi. Vastarinnan johtaja, Orlanth-sankari Garrath Terä häviää salamassa saatuaan kuollettavan osuman, hänen apurinsa hyppäävät laidan yli ja Hahlgrim seuraajineen vetäytyy (pakenee) peikkojen puolustamasta luukusta kehtoon sisälle.

--

Kehtoon lukitut sankarit tutustuvat vankilaansa. Tavataan sikalaisia, iso kivimies ja muita omituisuuksia. Sora veistää itselleen Orendana Kuningattaren patsaan, joka herää eloon ja jonka Sora välittömästi adoptoi. Emäntänsä tempusta innostunut Kentmarl taas veistää itselleen oivan puuvarjokissan joka johdattaa Yinkinin kehdon huoltajan, nymfi Nemolayeepin luokse. Mahtava Orlanthipappien kutsuma myrsky ja Zola Fel -joen nostattama hyökyaalto irrottavat kehdon lunareiden vallituksista ja ketjuista. Kehto ryskää läpi Uuden Paviksen lunarisillasta ja purjehtii vapaana Suureen Raunioon.

Hidastempoinen peli jossa ei myöskään hirveästi tapahtunut mitään. Kaikki olivat kovin väsyneitä.

Seurue tutustuu enemmän Uuteen Pavikseen ja erityisesti Möly-Llilinan tavernaan, josta saa halpaa mutta kehnoa olutta. Rahaa ja aikaa kuluu odotellessa Orlanthin merkkiä. Välinpitämätön lunarikirjanpitäjä viivyttää seuruetta loputtomiin Jokiportilla. Gaudyr ja Torak ilmaantuvat yllättäen.

Hyväksi kokonaisuudeksi muodostunut peli, jossa toinen puoli toimintaa ja toinen puoli hahmopelaamista. Sattumalta vielä välissä ollut tunnin muutenkin antoisa metakeskustelu sattui juuri oikeaan aikaan suunnittelemaani loppupelin tunnelmaa ajatellen. Myös ensimmäinen videoitu Punaisen Tammen Saagan peli :).

Karavaanin puolustajat käyvät kitkerän taistelun Gagarthin viiltävää aavikkotuulta ja sen suojista hyökkäileviä ryöväreitä vastaan, mutta voittoa ei helly. Kunniallisesti taistelleiden sotureiden ei kuitenkaan tarvitse tuntea häpeää, he ovat vain onnellisia vähistä naarmuistaan. Ja vaikka saattueen kauppiaat menettävätkin arvokkaimmat tavaransa ja puolisen tusinaa sotilasta henkensä, olisi paljon pahemminkin voinut käydä. Sora kunnostautuu pysymällä pystyssä, vaikka mitä tapahtuu.

Taistelun haavojen parantelun jälkeen matka lohduttomalta tuntuvan loputtoman aavikon läpi jatkuu. Alle viikon kuluttua kuitenkin jo alkavat Vanhan Paviksen muurit hahmottua kaukaisuudessa ja paikan valtavuus hiipii vähitellen seuruelaisten tajuntaan. Seuraavaksi iskee kaupustelijoiden ja kerjäläisten aalto, johon metsäläisemme eivät ole ollenkaan varustautuneet. Matkalaisten hölmistymistä ei vähennä yhtään se, että heidät luokitellaan kaupungin porteilla "seikkailijoiksi", mitä ikinä se tarkoittaakin, eikä punaisen kuun imperiumia tunnu sen jälkeen yhtään enempää kiinnostavan se, mikä heidän asiansa kaupungissa lienee.

Sekavan kaupunkikävelyn ja tuttujen mutta samalla kovin outojen temppelivierailujen jälkeen seurue karistaa hetkeksi sekä matkan että kaupungin tomut jaloistaan ja suuntaa Pahan Puolen pohjoispuolella rätiseviä leirinuotioita ja virkistävää jokea kohti.

Ninnulle ja Tomille pelattu preludipeli. Tahdoin antaa uusille pelaajille vähän paremman kuvan omasta heimosta ja klaanista, jotta olisi jotain vertailukohtaa siihen kaikkeen outouteen, mikä nykyisellä matkalla tulee väistämättä vastaan. Samalla otettiin vähän lisää tuntua uusiin hahmoihin.

Heimon Ernaldan papittaret matkaavat Yrttikotoon. Soran ja Kentmarlin tie riitteihin Gwandorin klaanista vie Vihervarren ja Oivasuojan maiden kautta. Paljon ei tapahdu, Tortor mököttää, Uraldinna ja Kentmarl rehvastelevat.

Kaikki uuden peliporukan tyypit paikalla. Kesti kauan päästä pelaamaan, mistä suuri osasyy oli mun. Ehkä sen takia oli koko porukalla välillä keskittymisvaikeuksia. Silti erittäin hyviäkin hetkiä oli, erityisesti "Minä taistelin, me voitimme" -taistelun pikkusessiot. Oli myös hauskaa pelinjohtajana osallistua hahmojen juonitteluun, kun en itsekään ollut ollenkaan varma, miten käsillä ollut tilanne parhaiten kannatti hoitaa :).

Hahlgrim saa näyn. Sinihohtoinen vauva puhuu hänelle: "Pelastaaksesi klaanisi tuholta ja itsesi murtumiselta tulee sinun matkata kauas itään, jättiläisten kaupunkiin. Siellä sinun tulee auttaa muukalaisia. Kerää ympärillesi Neljä Tuulta sekä muita apureita ja ota mukaan klaanisi siemen. Löydät sen piilotettuna kuolleesta teljetystä talosta. Et saa lähteä ennen kuin maailma on syntynyt uudestaan, mutta sen jälkeen pidä kiirettä, sillä sinun tulee ehtiä perille ennen kuin vesi on valunut loppuun ja kuivanut pois."

Näkyä tulkitaan Pyhää Aikaa odottaessa. Todetaan, että Hahlgrimin Wyrd vie häntä kauas pois, kaukana idässä olevaan Paviksen kaupunkiin. Enerin ryhtyy hänen keihääkseen, Soran hänen miekakseen, Sora aseenkantajaksi ja Randell kilveksi. Punainen Tammenterho löytyy Kostin vastahakoisella avustuksella. Monimutkaisella suunnitelmalla huijataan Hahlgrimille pääsy Lonadanien kylän kryptaan, jossa Hahlgrim tekee sopimuksen Velet Bolterin kanssa kuljetuksesta lähemmäs kohdetta.

Pyhä aika kuluu niin normaalisti kuin vaan voi. Minä taistelin, me voitimme -päivänä sankarit löytävät jokainen itsensä Gloranthan reunalta, kasvokkain Tyhjyyden kanssa. Sora kaatuu jättivuohelaisen iskuun, Hahlgrim löytää todellisen sisäisen tuulensa ja selvittää "Hirviön jolla on monta ruumista" heikkouden. Kentmarl taistelee vuohelaisia vastaan ja häviää, mutta häviötäkin vahvemmin hänen mieleensä jää kuva siitä, että paikalla oli joku muukin, mutta sehän on mahdotonta.. Enerin kohtaa maailmankaikkeuden reunalla itselleen aikaisemmin tuntemattoman kaaosetanan, jonka onnistuu vihdoin lyömään hikisen taistelun jälkeen.

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä Velet Bolter ilmestyy Jokikylän pohjoispuolella olevalle metsäaukealle. Harmaan läpi kuljettu matka vie kukkulaiselle alueelle jossain pohjoisessa. Enerinin ja Kentmarlin tiedusteluretki saa onnettoman lopun kun paikalliset Telmorit ryöstävät kaksikon ylenmääräisen ylivoimansa turvin.

Ensimmäinen varoitus astumisesta täysin tuntemattomaan koetaan Torkanin viimeisessä linnakkeessa, jossa Orlanthit elävät rinta rinnan peikkolaisten kanssa. Sekään ei tosin valmista vielä mitenkään sille, mikä avautuu edessä: loppumaton Praxin erämaa. Seurue ottaa kiinni edellisen päivän karavaanin lyöttäytyy sen mukaan.

Yli kahden viikon puuduttavan vaeltamisen jälkeen seurue pysähtyy Kuunvaahdon keitaalle, jota sankareidemme on myös hyvin vaikea ymmärtää. Omituisia kansoja, omituisia rakennusprojekteja ja kokonaisvaltaisesti omituisen ankea tunnelma.

Kuunvaahdosta matka Pavisiin jatkuu vielä useita päiviä tapahtumaköyhänä, kunnes yhtäkkiä kaikki karavaanin tuulentuntijat haistavat pahan tuulen kehittyvän. Hiekkamyrsky nousee nopeasti ja rajusti. Yhtäkkiä silmiä kirvelevän pölyn seasta erottuu lentäviä hahmoja. Sarvikuono, seepra sekä antilooppi ratsastajineen hyökkää ilmasta. Useat ihmisenkokoiset hiekkapyörteet raastavat vankkureiden puolustajia ja heittelevät heitä ilmaan, jossa he ovat täysin lihallisten hyökkääjien armoilla. Verta ja ruumiinpaloja sataa yläilmoista vankkureiden päälle. Kaaoksen keskellä sankarukset kerääntyvät Hahlgrimin ja karavaania johtavan Issarieksen ympärille, puolustusasemiin vankkuria vasten. Tilanne ei kuitenkaan näytä lupaavalta.

Pitkän tauon jälkeen palasimme vihdoin Punaisen Tammen Klaanin pariin. Jälleennäkeminen oli voittopuoleisesti erittäin lämmin ja hyvä. Tomi ja Ninnu olivat ensi kertaa mukana pelissä ja uusien hahmojen saaminen valmiiksi kesti aluksi kauan, pääsimme pelaamaan vasta monen tunnin säädön ja odottelun jälkeen. Sitten pelattiinkin tosin puoli seitsemään aamulla niin intensiivisesti että minä ainakin olin pelin loputtua täysin yllättynyt kellonajasta kun vihdoin katseeni osui kelloon.

Ennen peliä pidimme tarinankerrontatuokion, jossa kaikki esitimme yhden tilaisuutta varten suomeksi kääntämämme myytin tai tarinan. Siitä tuli tosi hyvä tunnelma, aion varmaan yrittää muodostaa tästä ainakin satunnaista perinnettä.

Uudet hahmot eivät vielä saaneet kaikkea sitä syvyyttä, mitä niille toivoisi (mutta alku lupaa mielestäni erittäin hyvää) - samoin kestää varmasti hetken ennen kuin Tomi ja Ninnu tuntevat Punaisen Tammen niin omakseen kuin mitä kauemmin kampanjassa olleet. Kokonaisuutena kuitenkin mielestäni peli oli oikein hyvä ja mikä vielä tärkeämpää, minulla on vahva tunne siitä, että vieläkin parempaa on luvassa jatkossa kunhan päästään taas kunnolla vauhtiin.

Sora ja Kentmarl palaavat Punaiseen Tammeen vietettyään pitkän aikaa Gwandorin klaanissa. Lunarit lisäävät miehitystään Orlanth Voitokkaan kukkulalla ja vaihtavat keltanokkasotilaitaan kokeneempaan väkeen sekä aloittavat tutkinnan Vengecairnin seinämien tapahtumien johdosta. Vatheria Polttomiekka, Lunarjoukkojen komentaja nöyryyttää Punaisen Tammen johtajia.

Orlanthin Ykseyspäivän juhlan suunnittelua ei silti keskeytetä. Suuri osa klaanin sotureista lähtee metsästämään peikkomaille. Hahlgrim grillaa vahingossa karhun, Kentmarl ja muut metsästäjät ansastavat koppakuoriaisen ja asetaanit kaatavat komean hirven. Metsästysmittelö kuitenkin keskeytyy Rindebargien yrittäessä ryöstää Punaisen Tammen rituaaleja varten kasaamaa karjaa.

Taistelun raivotessa kiivaimmillaan jo voitetuksi luultu "kaoottinen viiva" palaa. Punaisen Tammen sankarit huomaavat itsensä omituisesta tilanteesta, jossa heidän on pakko tehdä yhteistyötä Rindebargin klaanin sotajoukon kanssa yliluonnollisen nopeasta hyökkäyksestä selvitäkseen.

Vihdoin sitä kevyempää toimintaa, tosin kokoonkeittämistäkin on vielä paljon jäljellä.

Kalikoksen vuosikokouksessa, enimmäkseen ensimmäisenä yönä pelattuja pätkiä, uusia hahmoja ja enteitä.

Mun syntymäpäivänäni pelattu peli. Lopun hahmolähtöinen surudraama oli hyvin vaikuttava jo tapahtuessaan, mutta jätti jälkeensä leijailevia tunteita ja sekavuutta, jotka eivät ole vielä parin pelikerran jälkeenkään täysin selvinneet.

Hyvä, aamuyön tunneille venynyt peli, jossa yhdistyivät sopivassa suhteessa hiljaiselo, suhdekriisit, keskustelu ja jännitys.

Ei päästy vauhtiin vieläkään, peli oli hiljaista talvenviettoa. Pelimaailmassa aika tosin eteni kokonaisen vuodenajan avaamaan aivan uusia mahdollisuuksia myrskyn ja muutoksen vuodenaikana.

Hidas talvipeli, jossa tietoa kyllä tuli tuutin täydeltä ja ainakin pelinjohdolla oli ihan hyvä fiilis rattoisasta iltakeskustelusta tulen äärellä.

Pelattiin vaihteeksi Maken vanhemmilla Pitäjänmäessä. Ensin käytiin saunassa, sitten gloranthaa, mutta kun peli oli liian hidastempoinen väsähtäneille pelaajille aamuyön tunteilla, jatkettiin Dalmutilla aamuviiteen.

Ensimmäistä kertaa pelissä olivat kaikki kampanjaan koskaan osallistuneet mukana ja hauskaa oli. Kun Glorantha päättyi sopivaan vaiheeseen, mutta vielä ei nukuttanut, jatkoimme uudella kiintoisalla ropella aamuseitsemään.

Makke tuli kuukaudeksi taas Suomeen Englannista, niin päästiin taas edistämään vähän Valera Punapilkankin tarinaa usvan tuolla puolen. Viimeksi olen pelauttanut sooloa ehkä joskus kuusi-seitsemän vuotta sitten kun vasta tutustuttiin näihin kummallisiin roolipeleihin. Hyvin se kuitenkin meni, pelattiinko me nyt jotain about 6 tuntia. Offgamekaan ei pääse häiritsemään kun ei ole ketään jotka voisi sitä tehdä :).

Monta kertaa eri syistä siirretty peli (mm. siksi, että halusin kerrankin pelikerran, johon kaikki ovat varautuneet ja jolloin kaikki ovat fiiliksessä ja valmiita syventymään peliin). Tarkoitus oli aloittaa vasta myöhään, klo 19.30. Aloitimme vielä myöhempään, joskus yhdeksän maissa.

Henki olikin alkukangisteluiden jälkeen hyvä, pelasimme pitkään. Olisi voinut venyä todelliseksi allnighteriksikin, ellei vähintään kolmen hassun sattuman summa (juuri se purkkiefeketi+juuri se miekka+juuri se kukkula) olisi saanut aikaan jotain aivan toisella tasolla merkityksekästä, kuin mistä alunperin oli kyse. En halunnut enää sitten jatkaa peliä, kun piti miettiä, miten tapahtumat vaikuttavat koko kampanjan suuntaan ja tahtiin.

Koko viikonlopun Glorantha/Sengoku -ekskursio Sampon mökille oli erittäin miellyttävä kokemus, ihan siitä riippumatta, ettei kumpikaan peli hirveästi edennyt (mitä nyt G:ssä yksi tärkeä NPC otettiin hengiltä :).

Peli oli Punaisen Tammen Saagan kahdeskymmenes, mitä juhlistettiin aidolla annoksella peikkoviinaa. Resepti: Sekoita hyvä satsi absinttia, 21% konjakkiglögiä ja purkki batterya. Anna vetäytyä, kunnes maku muistuttaa multaa. Haluttaessa lisää limaisia sieniä.

Insteridin mahdollista lähtöä pohdiskellaan ja taivastellaan. Aarrepäivään valmistautumisen lomassa yritetään pitää yllä klaanin hiipuvaa taistelutahtoa. Sovittuna aikana Velet Bolter ilmestyy ja Jarenst, Hahlgrim, Enerin Pyhä ja Londra katoavat rituaalikentältä. Jossain syvällä maan sisällä otetaan yhteen kaaoksen kanssa. Londra saa surmansa. Jumalat suovat sankareille kuitenkin voimansa, ja Hahlgrim onnistuu kantamaan pahoin haavoittuneen Jarenstin takaisin turvaan. Rituaalikentän tarkkailijat vastaanottavat hyvin hysteerinen joukkion, jotka ovat raapineet mukaan 13 Asrelialle pyhää savipurkkia, vanhoja kankaita, omituista valkoista tarttuvaa lima-ainesta ja murenevaa savimaata.

Londran menetyksestä kauhistunut klaani kokoontuu hätäistuntoon ja päättää käyttää kaikki liikenevät resurssit hyökkäykseen Vengecairin seinämille. Joukkion tuomia esineitä tutkaillaan. Sotajoukon kerääntyminen seinämille alkaa.

Peli oli hyvä, mutta pelaajille epätasainen, kaikista eniten Nikolle, joka ei päässyt kunnolla mukaan kuin vasta aivan lopussa. Sampo oli mukana ensimmäistä kertaa, hahmonaan Enerin, toinen Jarenstin seuraajista. Statsejakin tehtiin ja jumalteoilla hehkuteltiin.

Insterid ja Enerin lähtevät aamuvarhaisella pohjoiseen tapaamaan tuntematonta shamaaniopettajaehdokasta, jota ei kuitenkaan heti löydy. Insterid siirtyy henkimaailmaan seuraamaan punaista tietä, päätyen sankarimatkalle samaan aikaan kun Enerin tuijottaa monta tuntia isoa sutta silmiin. Lopulta Insterid palaa matkalta mukanaan Torak Kuoleva Kuu, voimakas susishamaani Telmorien heimosta. Kylässä Insteridin katoamisesta taas vihastunut Jarenst siivoaa Vanganthin pyhättöä ja Ostlanin taloa. Hahlgrim makaa Yendan hierottavana.

Peli alkoi taas pikkasen hitaasti, ehkä vähän liikaa jokapäiväisten asioiden läpikäymistä - ainakin mulla oli halu pistää väliin vähän jotain sankarillista. Sitä tosin saatiinkin pelin loppuun oikein hyvä satsi.. eikä tämä vielä tähän lopu ;).

Imtheringin klaanin mailta jatketaan etelään, hautakummulle, jonne Jarenst saapuu päivää aikaisessa. Jokin hyökkää hänen kimppuunsa yöllä, ja hän menettää suuren osan varusteistaan. Muu joukko tulee seuraavana päivänä avuksi paikkaa tutkimaan, ja Insterid saa selville, että haudassa käydään hidasta taistelua isojen henkien välilä. Aurinko laskee, ja Pimeys hyökkää. Ennen kuin Yelm seuraavan kerran kiipeää rattaissaan ylös taivaanrantaa on hakattu sohjoksi kolme zombieta, taisteltu kosketeltavaksi käynyttä pimeyttä vastaan, revitty ja kärvennetty voimakas maagi useampaan osaan ja tavattu isohkon kukkulan kokoinen hiirijumala.

Liian vähän aikaa, liian väsyneitä pelaajia.

Seurue matkustaa tietä vältellen puolitoista vuorokautta pysähtymättä Imtheringin klaanin maille.

Jälleen aloitusongelmia, sekä turhaa offgametusta. Lopussa tiivis tunnelma.

Tutkimusretki etelään alkaa hyvin, mutta katkeaa pahasti Jarenstin hoitaessa itseensä viisi uutta reikää Lunareiden tietullilla.

Offgame-syistä peli ei oikein surffannut, mistä sai kärsiä vielä paljon myöhemmin.

Vanganthin pyhätöllä puhutaan, klaanin valtamiehet käyvät Ketunkolossa kiivasta sanasotaa Salama-Lartemalin kanssa. Heimon tuki saadaan kuitenkin lopulta, kovalla hinnalla.

Hahmojen yhteensaattamispeli. Pohja oli hyvä suurille tunteille, mutta peli ei oikein yltänyt niihin. Pelinjohtaja oli väsynyt ja huolehti enemmän Nomad Godsista hävinneestä Part of the Bullista ja yleensä tämän kampanjan peleissä niin hyvin poissa pysynyt offgametus nakersi rumilla keltaisilla hampaillaan eläytymistä. Pelin pelasti kuitenkin lopun keskustelu Insteridin ja Jarenstin välillä.

Londra saapuu Jonstownista tietoineen. Hyökkäyksessä surmansa saaneet poltetaan kokossa kahdeksantena päivänä. Jarenst ja Hahlgrim palaavat kylään vaimojensa syliin.

Peli taas käynnissä. Ensimmäistä kertaa kokonainen peli, johon osallistui vain osa hahmoista. Paikanvaihdos ja eri pelaajakoostumus muutti pelin luonnetta ja tyyliä yllättävänkin paljon - näinkin erinomainen tauoltapaluupeli joka tapauksessa.

Jarenst ja Hahlgrim löytävät itsensä keskeltä villiä mäkistä maastoa, jossakin etelässä. Läheltä löytyy hautakukkula, ruostunutta metallia ja paritkin rattaanjäljet. Jälkiä seurataan pohjoiseen ja vaikka ne kadotetaankin, päädytään lopulta Imtheringin klaanin maille, jossa tavataan samanmielisiä ihmisiä, vaihdetaan kuulumisia ja kalistetaan yhdessä viinikolpakkoja Shepelkirtin tuholle. Matka jatkuu kuitenkin kohta vielä pohjoista, poltettujen kylien raunioiden läpi aina Wilmskirkin lähimaille asti.

Yhdeltätoista piti lopettaa, mutta jännittävä ja intensiivinen "kauden päättäjäispeli" venyi yli yhteen.

Insterid, Jarenst ja Hahlgrim käyvät metsästysretkellä. Koko kylä herää keskellä yötä Rigsdalin hälytystorven läpitunkevaan ääneen. Maaginen usva ympäröi kylän. Punainen Tammen puolustukset havisevat läpitunkevan pimeyden verhon liikkuessa kylän yllä. Hetken hiljaisuus rikkoontuu muureilla tähystävien taanien huutaessa raportteja omituisista hirviöistä ja epäkuolleista Lonadanin taistelijoista. Aamun noustessa kylän keskusaukiolta siivotaan yli 60 vihollisruumista. Moni taistelijoista on kuollut tai haavoittunut, Jaronil, Ostlan, Valera, Jarenst sekä Hahlgrim ovat kateissa.

Tällä kertaa puuttui Mikko. Peli sinällään eteni hitaasti, mutta myyttihetket ja tarinatuokiot sekä pelin tapahtumat lisäsivät (ainakin toivottavasti) pelaajien käsitystä Gloranthasta.

Jarenst organisoi Vanganthin temppelin siirtämistä: Vengecairnin seinämiä käydään katsomassa, Mathiordingeiltä kysytään lupaa ja lopulta jäädään odottamaan klaanineuvoston päätöstä.

Makke puuttui ja Mikkokin lähti kesken. Kangertelevasta alusta huolimatta peli kuitenkin sujui ja Insteridin harharetkistä riitti hupia.

Jarenst, Hahlgrim ja Enerin palaavat klaaniin oikaisten aavemaisten Vengecairnin seinämien kautta. Insterid eksyy ja harhailee lopulta KUUSI päivää heimon alueella ennen kuin löytää takaisin Punaisen Tammen maille. Siinä välissä hän ehtii mm. törmätä Myyräpellon henkiin, kärventyä Orlanth/Yelmalio Voitokkaan kukkulalla maagisessa hyökkäyksessä ja kuulla salamista koostuvan varjokissan puhuvan ennustuksia. Helerin suursateet alkavat vihdoin.

Aloitimme pelaamisen kolmen maissa iltapäivällä ja lopetimme viiden maissa aamuyöllä. Oli siinä välissä kyllä monen tunnin taukojakin. Tarina lykkääntyi kuitenkin huimasti eteenpäin vaikka pelissä aikaa kului vain kaksi päivää!

Insterid pinkoo päätä pahkaa Hirvien maille Orstanor vanavedessään. Valera tapaa Kreolan johtoa, jonka jälkeen loppukin seurue lähtee Insteridin perään. Matkalla etelään törmätään paikkaan, jossa Gaydurille menossa ollut karavaani on voitokkaasti taistellut Lunar -partiota vastaan ja joudutaan itsekin veriseen kamppailuun. Kamppailu voitetaan, mutta veriset sankarimme aiheuttavat huolta matkalla olevien klaanien asetaaneille. Hirven maille kuitenkin lopulta päästään, muiden shamaanien kanssa keskustellut Insterid löydetään ja koko porukka lähtee Ketunkoloon kertomaan tietojaan heimoneuvostolle.

Jännittävä peli joka meni jonnekin ihan muualle kuin minne piti, mutta mielenkiintoiseen suuntaan. (Sitäpaitsi tämähän vain jättää mun suunnitteleman juonen myöhemmälle, hehheh;)

Karavaani Jonstowniin leiriytyy suojautuakseen nopeasti nousevalta ukkosmyrskyltä. Yhtäkkiä riehuva myrsky heittää henkimatkalla olevan Insteridin telttoineen ilmaan. Salama iskee, ja Insterid putoaa. Jarenst ja Hahlgrim tekevät nopean päätöksen ja lähtevät kuljettamaan tajutonta shamaania Jonstownin Chalana Arroyn temppeliin miettimättä sen enempää, miten aikovat päästä huomaamatta Lunareiden vahvasti linnoittamaan kaupunkiin.

Erittäin hyvä peli, tosi vähän offgamea ja kaikki pääsivät pelaamaan ja tekemään jotain kiinnostavaa.

Pitkästä aikaa päästiin pelaamaan ja edettiin monta päivää vaikka ennen kahtatoista joukko pieneni puoleen.

Hyvä peli, aika kaoottista menoa tosin, mutta hyvää oluenkittausläppää ja oiva mellakka.

Kaikkien piti olla paikalla mutta Makke jäi nyt kyllä jonnekin matkalle :/.. Syötiin tortilloja, syvennettiin Hahlgrimia eikä päästy pelitapahtumissa hirveesti eteenpäin kun pojat päätti tehdä hirvestä hirven.

Loistava offgame-järjestelyputki senkun jatkuu. Kaiken lisäksi GM ei ollut ollenkaan skenaarion vaatimassa mielentilassa. Oikeita tappeluita sitten myöhemmin.

Kylläpä me onnistutaan sopimaan pelit mahdollisimman fiksusti. Kaikki tsägällä muistaa tulla paikalle ja tsägällä on kondiksessa pelata ja .. No, hyvä peli oli silti.

Ensimmäinen kerta kun pääsimme pelaamaan, ja sittenkin piti pelata vain lyhyen aikaa ja kahdessa osassa. Kuitenkin erittäin positiivinen alku, hyvä fiilis ja tunnelma. Vielä aika paljon hapuilua maailmaan pääsemisessä ja hahmojen suhteiden rakentamisessa, mutta sellaista nyt oli odotettavissa.

Myöhemmissä peleissä oletan hahmojen neuvottelevan enemmän tekemisistään ja tunnustavan jokaisen ylivertaisuuden omalla alueellaan (vrt. ei enää sooloilua henkien kanssa, kun Insterid kuitenkin tietää ne jutut viisi kertaa paremmin kuin te muut)

Hrodgarin tiluksia riivaa pelottava räyhähenki, jonka kukistamisessa tarvitaan Insteridin apua.