Naisen Unelmia: Laivamatka

Tämä tapahtui kotimatkallamme. Olimme olleet merellä vasta yhden yön ja yhden päivän kun ankkuroiduimme illalla suojaisaan poukamaan. Hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei pysähtymisemme syy ollut lepo tai varusteiden lastaaminen vaan että miehistö oli pistämässä pystyyn kunnon juhlia! Vaikka olimme kaikki yhä uupuneita eeppisestä seikkailustamme Kehtojoella olimme myös kovasti rentoutumisen tarpeessa, eikä siten kestänyt kauaakaan kun miehistön juhlamieli tarttui meihinkin. Meidät otettiin ilomielin mukaan karkeloihin. Meille tarjottiin mitä erilaisimpia eksoottisia ruokia, juomia ja savuja, jotka saivat mielemme ja ruumiimme rentoutumaan.

Siinä juhlien jatkuessa päädyin keskustelemaan laivan perämiehen kanssa. Hän oli sama mies, joka edellisenä yönä oli neuvotellut kanssamme hinnasta ja soutanut meidät laivaan. Silloin en ollut väsyneessä tilassani kiinnittänyt mieheen sen enempää huomiota, mutta nyt en kertakaikkiaan saanut silmiäni irti hänestä! Polttelemamme Solfin Unen herkistäessä aistejani vasta huomasin miten karskin komea mies oikeastaan oli. Hänen väljään yksinkertaisesti kuvioituun liiviin ja merimiesten pussihousuihin verhottu eksoottinen ulkomuotonsa kiehtoi minua loputtomasti. Hänen ihonsa kiilteli tummana ilta-auringon loisteessa. Hänellä oli vahva, kokeneen merenkulkijan ääni, mutta silti hänen olemuksensa oli hyväntuulinen ja lähestyttävä. Ei kestänyt kauaakaan huomata, että myös hän tunsi vetoa minuun. En epäröinyt hetkeäkään, kun mies ehdotti vetäytymistä ruuman rauhaan, pois kaikkien uteliaiden silmien edestä.

Laivan ruumassa oli pimeää ja suhteessa kanteen kovin rauhallista. Ainoastaan meren aallot laivan kylkeä vasten sekä yläkerran juhlista silloin tällöin vaimeina kantautuvat huudahdukset rikkoivat hiljaisuutta. Eksoottiset tuoksut tunkeutuivat sieraimieni kautta tajuntaani. Kaukomaiden yrtit ja mausteet vihjasivat tuntemattomista nautinnoista. Mies johdatti minut läpi tämän huumaavan tuoksun ruuman takaosaan, lastina olevien silkkikankaiden luo.

Hän kietoi kätensä ympärilleni ja alkoi tottunein, päättäväisin elein avata kaapuani. Hän olisi laskenut sen kokonaan päältäni, ellen olisi pysäyttänyt häntä. Ehkä hän oli tottunut pyörittämään maalaistyttöjä satamissa, mutta minä olin sentään Hedelmällisen Maan papitar. Työnsin hänet taaksepäin ja aloin itse hitaan viettelevästi valuttaa kaapuani alas. Se hillityn rauhallinen, suorastaan läpitunkevan syvä katse, millä hän minua tarkkaili sai vartaloni väreilemään odotuksesta. Pudotin viimeisenkin rihmankiertämän päältäni ja seisoin hänen edessään koko jumalattaren suomassa täyteläisessä kauneudessani.

Ahmittuaan ikuisuudelta tuntuneen hetken kynttilän lämpimässä valossa leikitteleviä muotojani hän suorastaan hyökkäsi kimppuuni. Hän kaatoi minut silkkikankaiden keskelle, ahmi ahnaasti huulillaan kaulaani, ihoani, rintojani. Hänen kätensä liikkuivat kuumeisesti joka puolella vartaloani samalla kun minä taistelin häntä vapaaksi vaatteistaan. Hänen jäykistynyt miehuutensa painautui minua vasten ja sai minutkin kiihkon valtaan.

Antauduimme ahnaasti toistemme syleilyyn ja kuumiin suudelmiin. Hänen keihäänsä tunnusteli Maan Syvimpiä Salaisuuksia ja ne avautuivat hänelle kuin valtijalleen. Hän oli selvästi kokenut. Se huokui hänen voimakkaista, määrätietoisista työnnöistään ja harkitsevasta, nautiskelevasta rytmistään. Rakastelimme aluksi hitaasti, paneuduimme jokaiseen nautinnon hetkeen, uppouduimme toistemme vartaloihin.

Tunsin hänen väkivahvan kehonsa päälläni, hänen jännittyneet lihaksensa ja hiestä märän ihonsa omaani vasten, hänen huumaavan tuoksunsa. Tunsin hänen miehuutensa sisälläni, vahvana, vangitsevana, yhä uudestaan ja uudestaan työntymässä syvälle hehkuvaan rakkauden uomaani. Tunsin, kuinka löysimme toisemme niin ruumiissa kuin sielussa, ja yhtymisemme oli silkkaa hekumaa, puhdasta magiaa. Melkein pystyin tuntemaan hänen tunteensa, hänen kiihkonsa, hänen lähestyvän kliimaksinsa samalla kun lähestyin vääjäämättä omaani.

Rakastelumme kiihtyi, kunnes kaikki oli vain yhtä ja samaa hurmiota. Ruuma ympärillämme muuttui sumeaksi, mitään muuta ei enää ollut olemassa kuin me kaksi ja jatkuvasti kiihtyvä nautintomme, saapuva täyttymyksemme. Laukesimme yhtä aikaa. Valtaisa täyttymyksen tunne tempaisi meidät molemmat mukaansa, emmekä voineet muuta kuin huutaa ja heittelehtiä nautinnosta valtaisten Hedelmällisyyden Energioidemme purkautuessa ja sekoittuessa sisälläni.

Suuren yhteisen hetkemme jälkeen makasimme molemmat pitkään hiljaa. Kaikki liike tuntui turhalta, kaikki muu merkityksettömältä äskeisen nautintomme rinnalla. Vähitellen aloin kuitenkin pohtia ystäviäni ja juhlia, joiden pauloihin olin heidät jättänyt. Mutta kun vihdoin nousin lähteäkseni, pysäytti Sundar minut vahvalla otteella käsivarrestani. Hänen ilmeensä kertoi, ettei hän vielä katsonut olevan soveliasta päättää yhteistä hetkeämme.

Kuin varkain hän hivutti toisen kätensä häpykummulleni ja hänen sormensa etsivät kaikkein pyhimpäni, Ernaldan Puolukkani. Niissä sormissa täytyi vielä olla sitä samaa taikaa jota oli äsken vapautunut välillämme, sillä en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Jalkani valahtivat löysiksi ja kaaduin taas selälleni pehmeän silkin sekaan. Sundar jatkoi sormiensa tanssia nautinnon kukassani. Tunsin, miten vuolaana valuva rakkauden mahlani kostutti itämaiden hienot kankaat allani. En vieläkään tiedä, mitä hän tarkalleen teki, mutta seuraavat tovit olivat minulle pelkkää puhdasta nautintoa, ennenkokematonta täyttymystä, loppumatonta hekuman huippua. Kun hän viimein lopetti, olin täydellisen tyydyttynyt. Ei kuitenkaan tullut mieleenikään lopettaa vielä. Nyt oli minun vuoroni.

Halusin antaa hänelle kunnon vastalahjan. Otin kolmannentoista asennon, sen, joka opetetaan vain papittarille, ja joka on saanut kuninkaitakin pyörtämään päätöksensä. Ohjasin hänen jäykistyneen keihäänsä jälleen maan lämpimään syleilyyn ja aloin liikkua hitaasti hänen päällään. En antanut hänelle mitään mahdollisuuksia vastustella hidasta rytmiäni, hänen keihäänkärkeään loputtomasti härnäävää kosketustani. Hän otti vastaan tarjoamani matkan nautinnon syvimpiin sopukoihin ilman ainuttakaan vastalausetta. Härnäsin häntä viimeiseen asti, imin nautintoa hänen täydellisestä antautumisestaan tuottamalleni hekumalle, hänen kesken jäävistä huudahduksistaan ja nautintoon hukkuvista kasvoistaan. Hieroin hänen keihästään kaikilla rakkauden lihaksillani, annoin käsieni kulkea salatuille mielihyväpisteille. Annoin hänen edes hetken kokea sen hurmion, minkä vain aviomiehensä takana vakaasti seisova vahva nainen voi miehelleen antaa. Kun hän vihdoin taas laukesi sisääni olimme täysin yhtä ja tuo iso mies käpertyi Maan Syliin kuin mikäkin emäntänsä luo vihdoin löytänyt kauan eksyksissä ollut karitsa.

Syleilimme vielä kerran ennen kuin vihdoin puimme vaatteet päällemme ja palasimme yhdessä kannelle. Siellä sain tietää, etten ollut ollut seurueestamme ainoa, jonka Solfin Uni oli johdattanut nautinnon tielle, mutta ehkäpä annan heidän kertoa omista kokemuksistaan itse.