Punaisen Tammen Saaga

Tulipäivä, Kuoleman viikko, 18. päivä tulen vuodenaikaa, Orlanthin vuonna 1620
Hrodgarin tilus, Punaisen Tammen klaani, Culbrean heimo

Joukkio heräsi hyvin nukutun yön jälkeen Hrodgarin tilukselta, edellisyön pitojen maut vielä hyvässä muistissa. Insterid vietti aamun henkitasolla, huolellisesti poistaen haamusta jäljelle jääneitä jälkiä, jottei tämä houkuttelisi paikalle muita henkiä. Sillä välin muut keskustelivat siitä, pitäisikö viihdyttäjäseurueen perään vielä lähteä, vai palaisiko seurue suoraan Jokikylään kertomaan tapahtumista Havorille. Lopulta päätettiin, että ainakin vielä Tuoreen veden tiluksilla käytäisiin asiasta kyselemässä, sinne ehtisi päivän aikana vielä varsin hyvin.

Niin seurue sitten matkusti itään, kun Insterid oli vihdoin saanut työnsä valmiiksi. Seurue poikkesti vielä hieman reitiltä Insteridin hakiessa tuntemaltaan hyvältä sienipaikalta hieman täydennystä varastoihinsa.

Puhtaan Veden tiluksille (tai oikeastaan tilusrykelmään, Puhtaan Veden tilukset muodostuvat useista suhteellisen lähekkäin olevista talokunnista, jotka jakavat joitakin yhteisiä rakennuksia "kylässä") seurue saapui ilman ongelmia, matkalla tavattiin ainoastaan partiotehtäviään suorittavia klaanin asetaaneja.

Puhtaan Veden tiluksilla seurue täytti juomaleilinsä kylän lähteestä ja kyseli hieman ympäriinsä viihdyttäjäseurueen perään. Seurue oli kuulemma pysähtynyt kylässä vain puolelksi päiväksi, esittänyt tansseja ja lauluja ja jatkanut sitten illalla pohjoiseen, Mathiordingien maille. Uutta tietoa tapahtumista ei siis saatu paljoakaan.

Laskeskeltuaan tovin seurueen matkavauhtia ja oletettua kulkusuuntaa päättivät kumppanukset palata Jokikylään kertomaan tietonsa päällikölle sen sijaan että olisivat lähteneet seuraamaan viihdyttäjiä vielä muiden klaanien maille.

Matka Puhtaan Veden tiluksilta Jokikylään sujui hevosen selässä nopeasti ja ilman erityisempiä tapahtumia. Ensin etelään mäkien yli jokilaaksoon, sitten peltojen ja laidunmaiden ohi länteen. Aurinko paistoi vielä korkealta taivaalla, kun kotikylä jo häämötti edessäpäin.

Insterid ei ehtinyt saada selontekoaan Havorille edes lähellekään päätöstä, kun Jaronil keskeytti puheen, välittömästi Insteridin mainittua astiassa olleet kuviot. Jaronil kertoi näystään, jossa Rindebargin klaanin Fyrd oli hyökännyt heiluttaen aseinaan vain kuvioituja astioita. Tämä riitti kaikille (Insterid tosin vielä hieman epäröi) selkeänä osoituksena Kolmasti Kirottujen Rindebargien syyllisyydestä.

Erilaisista kostotoimenpiteistä keskusteltiin. Osa sotureista olisi halunnut suoraan hyökätä, varsinkin kun kylvötkin oli jo tehty, mutta Havor ja Jaronil hillitsivät heidän vihaansa muistuttamalla, ettei jo heikentyneen klaanin kannattanut tuhlata enää miehiään sotiin, jos kosto olisi mahdollista toteuttaa muutenkin. Väittelyn voitti lopulta ehdotus ryöstöretkestä, jota tukivat sekä Jaronil että suurin osa asetaaneista. Päätettiin, että Hahlgrim johtaisi joukkion Rindebargien tilalle karjavarkaisiin. Ratkaisu tuntui tyydyttävän kaikkia, eikä Hahlgrimillä ollut vaikeuksia kerätä ympärilleen innokkaita mukaanlähtijöitä.

Loppuilta ja yö kuluivat retkueeseen osallistujien harjoitellessa, valmistautuessa ja suunnitellessa retkeään. Koko yön harjoittelu oli myös omiaan muuttamaan osallistujien unirytmi sopivammaksi edessä olevaan yölliseen hiiviskelyyn.