Punaisen Tammen Saaga

Savipäivä, Kuoleman viikko, 17. päivä tulen vuodenaikaa, Orlanthin vuonna 1620
Jokikylä, Punaisen Tammen klaani, Culbrean heimo

Oli kaunis tulen ajan päivä pari viikkoa kylvöjuhlien jälkeen, kun Jokikylään ratsasti kaksi miestä Hrodgarin tilukselta, joka sijaitsi pohjoisessa, puolisen päivän kävelymatkan päässä. He kertoivat, että parisen päivää sitten tiluksen toiseen pitkään taloon oli peseytynyt jonkinlainen räyhähenki, joka oli ajanut kaikki talon asukkaat ulos tuhoamalla koko talon irtaimiston ja heitellen sitä asukkaita päin. He olivat tulleet pyytämään klaanin shamaanin, päällikön tyttären Insterid Siunatun apua.

Illalla päällikkö Havorin klaanihallissa päätettiin, että Insterid ystäviensä tukemana lähtisi varhain aamulla tutkimaan tilannetta.

(Tuuli/Kuolema/Tuli/1620)

Matka sujui yllätyksettä ja seurue oli perille ennen keskipäivää. Heidät otti vastaan samalla sekä huolestunut että helpottunut kylänvanhin, joka selitettyään tilanteen vielä tarkemmin jätti asian Insteridin käsiin.

Samalla kun Insterid asettautui kunnioittavan etäisyyden päähän talosta valmistelemaan shamaaniympyräänsä ja yrttejään, astuivat hänen seuralaisensa Jarenst Tuulikeihäs, Hahlgrim Salamakirves ja Valera Punapilkka tutkimaan taloa lähempää. Heidät kohtasi vihamielinen ujeltava henki, joka ajoi Hahlgrimin ja Valeran ulos talosta ja jopa onnistui tainnuttamaan Hahlgrimin hyvin tähdätyllä keittopadalla.

Valera lauloi hengelle tuntemaansa rauhoittavaa laulua, jonka oli oppinut aikanaan Bevaran parantajana. Tämän avustuksella Insterid onnistui avaamaan rajoitetun keskusteluyhteyden haamuun. Vähitellen selvisi, että aave oli Telmoreiden käsissä nelisentoista vuotta sitten tuhotun Valkoketun klaanin maan päälle piinattuna jäänyt jäsen, joka kuvitteli olevansa kotonaan ja yritti ajaa sinne pesiytyneitä muukalaisia pois.

Keskusteluyhteys katkesi hetkeksi, kun henki taas keskittyi Jarenstin pommittamiseen tavaroilla tämän yrittäessä pelastaa loppuja talon suojelusjumalien puupatsaista.

Seurue neuvotteli hetken, jonka jälkeen Jarenst keihäänsä ja toisesta talosta lainatun sudentaljan kanssa aseistettuna astui kohtaamaan haamun. Insterid toimi tulkkina maailmojen välillä. Jarenst kertoi vakuuttavasti urotöistä telmorien tuhona ja sai hengen lopulta rauhoittumaan hieman. Silloin Valera pääsi käyttämään hyväkseen suurta taruvarastoaan ja puhetaitoaan ja kertoi parhaimmat tarinansa Maboderien surman jälkeisestä Telmoreiden joukkoteurastuksesta.

Haamu tuntui vakuuttuneen ja päästi Insteridin taloon sisään, mistä tämä nopeasti löysikin pienen kupin, johon henki oli sidottu. Jo aikaisemmin taloa tutkineilla Jarenstilla ja Valeralla ei ollut mitään mahdollisuuksia sen tunnistamiseen, mutta Insteridiltä se kävi varsin helposti. Varoitettuaan muita poistumaan kauemmas Insterid iski astian rikki kiveen, vapauttaen niin hengen. Kun ujellus alkoi taas yltyä ja tavarat lentää, kaappasi Jarenst äkkiä vaimonsa ja vei tämän ulos turvaan. Talosta kuului vielä puolisen minuuttia hirvittävää ujellusta ja kolinaa, mutta sitten se loppui kuin seinään. Insteridin varmistettua aaveen poistuneen huoahti koko kylä helpotuksesta.

Ilta kului riemukkaasti kylän kestitessä pelastajiaan, juhlijoiden onnea ei varjostanut edes se, että seuraavana päivänä jonkun pitäisi juhlien jälkien lisäksi siivota kokonainen talo, jonka kaikki irtaimisto oli melkeinpä painunut seiniin kiinni.